Mitä lääkehoidon arviointi tarkoittaa?

February 21, 2019

Mitä lääkehoidon arviointi tarkoittaa?

 Suomeen on terveydenhuollon alalle ja vielä tarkemmin farmasian alalle vuosien saatossa vakiintunut termi lääkehoidon kokonaisarviointi, eli tuttavallisemmin LHKA. Englanniksi vastaava termi on Medication Review (MR). Lääkehoidon (kokonais)arvioinnissa, etenkin Suomessa ja farmasian alan ammattilaisen suorittamana, on kyse verrattain uudesta asiasta. Järkeä käyttäen saattaisi esittää kysymyksen: ”Eikös farmasian ammattilainen sitten aina käy lääkitystä huolella läpi? Lääkkeethän kuitenkin tulevat apteekista.” No, useimmiten ei,  vaan kuten niin monessa muussakin toiminnassa on lääkehoidon arvioinnit toimenpiteinä erikseen määritelty, ja niiden tekemiseen tarvitaan omat prosessit, oikeat henkilöt, aikaa ja sopivat kommunikaatiokanavat.

 Lääkehoidon arviointi ei voi olla automaattisesti osa apteekissa annettavaa palvelua, sillä sen suorittamiseksi vaaditaan monien eri tekijöiden yhdistämistä toisiinsa. Tietysti kohtalaisen pienellä vaivalla voidaan tehdä suppea lääkityksen tarkastus, mutta sen vaikuttavuudesta ei voida mennä takuuseen. Vähänkään laajemman arvioinnin tekemiseksi tarvitaan yleensä huomattavasti enemmän tietoa kuin mitä apteekki järjestelmistä yleensä voi löytää.Pelkästään riittävä tiedon keruu on yksi iso haaste ja vie yleensä niin paljon aikaa, että arvioinnin kustannukset nousevat pilviin pelkkien työvoimakustannusten vuoksi. Arvioinnin suorittaminen ei ole edes mielekästä ilman kunnollista suhdetta hoitavan lääkärin kanssa, ja etenkin jos arvioinnin aiheuttamista muutoksista ja tuloksista ei enää arvion jälkeen kuulla mitään.Toisin sanoen, jotta arviointien tekeminen olisi mielekästä ja tehokasta täytyy yhteistyön toimia ja vaikuttavuuden seurannan olla niin aukotonta kuin mahdollista.

Lääkehoidon arviointi ei voi olla automaattisesti osa apteekissa annettavaa palvelua, sillä sen suorittamiseksi vaaditaan monien eri tekijöiden yhdistämistä toisiinsa.

 

Malli ja määritelmät peräisin ulkomailta

Opintomatkallani Englantiin syksyllä 2006 kävimme tutustumassa kolmeen erilaiseen ja tasoiseen hoitoyksikköön: hoitokotiin/saattohoitokotiin ja kaupunginsairaalaan Somersetissa sekä yliopistolliseen keskussairaalaan Lontoossa. Matkan teemana oli ”moniammatillinen yhteistyö – Englannin malli Suomelle”. Jokaisessa yksikössä hoitajan ja lääkärin lisäksi potilastyöhön osallistui myös farmasian alan ammattilainen. On vaikeaa arvioida miten tarkkaan näissä yksiköissä lääkehoidon arvioinnit ja niiden työnjako oli määritelty, vai oltiinko tilanteeseen vain jotenkin aikojen saatossa kasvettu, sillä olihan näin heillä työskennelty jo 70- ja 80 -lukujen taitteesta lähtien. Kantava ajatus tuli kuitenkin selväksi; potilastyöhön osallistuu hoitajan ja lääkärin lisäksi aina myös farmasian alan ammattilainen.

Kantava ajatus tuli kuitenkin selväksi; potilastyöhön osallistuu hoitajan ja lääkärin lisäksi aina myös farmasian alan ammattilainen.

 Englannissa (niissä paikoissa joissa vierailin) lääkehoidon kokonaisarviointi suoritetaan kerran vuodessa kun potilaalla on kolme lääkettä ja neljän lääkkeen kohdalla kaksi kertaa vuodessa. Lääkelistan uhatessa venyä viiteen lääkkeeseen kutsutaan paikalle erikoisasiantuntijat ja pidetään kriisipalaveri. Hollannissa lääkehoidonarviointi on säädetty pakolliseksi lain nojalla, eikä palveluita hankittaessa myyntiargumenttina ole säästöt, vaan palvelun tuoma parantunut laatu.On kuitenkin osoitettu, että lääkehoidonarviointipalvelut lisäävät sekä säästöjä, että elämänlaatua.

 Vuonna 1994 perustettu Pharmaceutical Care Network Europe, PCNE, määrittelee lääkehoidon arvioinnin seuraavalla tavalla: ”Medication review is a structured evaluation of a patient‘s medicines with the aim of optimising medicines use and improving health outcomes. This entails detecting drug related problems and recommending interventions.” Ja sama suomeksi: ”Lääkehoidon arviointi on potilaan lääkkeiden strukturoitu arviointi, jonka tarkoituksena on optimoida lääkkeiden käyttö ja parantaa terveysvaikutuksia. Tämä edellyttää lääkkeisiin liittyvien ongelmien havaitsemista ja muutosten suosittelemista.” 

”Lääkehoidon arviointi on potilaan lääkkeiden strukturoitu arviointi, jonka tarkoituksena on optimoida lääkkeiden käyttö ja parantaa terveysvaikutuksia. Tämä edellyttää lääkkeisiin liittyvien ongelmien havaitsemista ja muutosten suosittelemista.” 

PCNE luokittelee lääkehoidon arvioinnit kolmeen pääkategoriaan Simple MR (Medication Review), Intermediate MR ja Advanced MR.Suomeen omaksutut vastaavat toimenpiteet ovat lääkityksen tarkistus, lääkehoidon arviointi ja lääkehoidon kokonaisarviointi. Tästä eteenpäin niputan nämä toimenpiteet yhden termin ”lääkehoidon arviointi” alle. Kullekin toimenpiteelle on erikseen määritelty sisältö. Tästä päästäänkin siihen alkuperäiseen kysymykseen: miksi apteekissa ei automaattisesti tehdä lääkehoidon arviointeja?Toki lääkkeet käydään jollakin tavalla läpi myös apteekissa, mutta ei mielestäni tilanteen vakavuuden ja kokonaisuuden vaativalla tavalla.

 

Pakollinen paha ja resurssisyöppö vai jotakin hyödyllistä?

 LHKA on jotain, jonka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla normaali käytäntö jo hyvän aikaa. Vuonna 2007 STM:n julkaisema tiedote ”Vanhusten turvallinen lääkehoito: kuntien velvoitteet”, turvallinen lääkehoito-opas sekä potilasturvallisuutta ja potilaan oikeuksia koskevat lait ja säädökset eivät juuri jätä tilaa lääkehoidon arviointien loistamiselle poissaolollaan. Kunnat tuskastelevat resurssipulassa ja terveydenhuollon kustannukset kasvavat vuosivuodelta, eikä tilanteeseen ole näkyvissä valoa tunnelin päässä. Asiaa ei liioin helpota väestön ikärakenteen voimakas vanheneminen ja huoltosuhteen muutos.

 Jostain syystä suurimman osan lääkkeistä kuluttaa väestömme kaikkein iäkkäin osuus, joka saa varmuudella kaikkein helpoiten haittoja lääkkeistä. On totta, että monet pitkäaikaissairaudet vaativat hoitoa vanhanakin, mutta millä hinnalla? Arvioit lääkkeiden ennaltaehkäistävissä olevien haittojen hoitoon käytetyistä varoista liikkuvat 1-2 miljardissa eurossa vuositasolla Suomessa. Luku voi olla enemmänkin. Selvyyden vuoksi: kyse on lääkehaitoista, jotka olisi verrattain pienellä pohdinnalla ja panostamalla sopivaan interventioon voitu välttää kokonaan. Epäilemättä näiden lukujen kertymisen suurin aiheuttaja on iäkkäiden kokemat lääkehaitat ja niiden aiheuttamat ylimääräiset hoitotoimenpiteet eri tasoisissa hoitoyksiköissä,sairaaloissa,terveyskeskuksissa ym.

Jostain syystä suurimman osan lääkkeistä kuluttaa väestömme kaikkein iäkkäin osuus, joka saa varmuudella kaikkein helpoiten haittoja lääkkeistä.

 Oletko koskaan kuullut tapauksesta, jossa on aloitettu mummolle tai papalle saattohoito, lääkkeet on lopetettu ja seniori onkin noussut sängynpohjalta ja elänyt virkeänä parhaassa tapauksessa vielä vuosia sattuneen jälkeen? Tämän tyyppiset tarinat ovat tuttuja kaikille, jotka ovat edes jollain tavalla kosketuksissa vanhustenhoitoalaan. On vaikeasti käsitettävissä oleva asia, että vielä 2010- luvulla järjestelmämme mahdollistaa tilanteen, jossa potilas on hoidettu lääkkeillä saattohoito kuntoon. On vaikea kuvitella yhtäkään toista tuhansia euroja kuukaudessa maksavaa palvelukokonaisuutta, jossa moinen voi olla edes etäisesti kuviteltuna mahdollista. Ja kun mummon saattohoito on aloitettu, lääkkeet lopetettu ja mummo on elämänsä kunnossa asiaa tuskin pahoitellaan asianomaiselle mitenkään. Et ehkä itse haluasi olla tuo henkilö? Valitettavasti tilanne on niin, että jos asiat eivät muutu niin jollain todennäköisyydellä olet itse nauttimassa vanhustenhoidon palveluistamme hyvine ja huonoine puolineen. Hyvääkin on ja on paljon, mutta huonot puolet ovat vielä toistaiseksi aivan liian räikeitä. Korostan vielä, että asiat eivät muutu jollet ole itse mukana muuttamassa niitä.

 Lääkkeiden todelliset hyödyt saavutetaan eliminoimalla niiden haitat. Ei ole kenenkään edun mukaista, että ihmiset kärsivät lääkkeiden aiheuttamista haitoista edes pienissä määrin. Toki on olemassa joitakin tilanteita, joissa jonkun asteisia haittoja kannattaa sietää, jotta lääkityksen hyötyjä ei menetetä, mutta väitän iäkkäiden kohdalla useimmissa tapauksissa lääkehaittojen ylittävän hyödyt moninkertaisesti aina yksilötasolta yhteiskunnan tasolle asti.

Lääkkeiden todelliset hyödyt saavutetaan eliminoimalla niiden haitat. Ei ole kenenkään edun mukaista, että ihmiset kärsivät lääkkeiden aiheuttamista haitoista edes pienissä määrin.

Mitä on siis lääkehoidon arviointi? Lääkehoidon arviointeihin on tietty olemassa omat määritelmänsä ja prosessia voitaisiin selostaa ja määritellä myös kliinisestä näkökulmasta, mutta jätetään se toisen blogin aiheeksi. Todettakoon tässä sen sijaan, että lääkehoidon arviointi on prosessi, joka paikkaa järjestelmämme hajanaisuutta ja monimutkaisuutta selvittämällä onko lääkityksessä havaittavissa jotain, joka vaarantaa laadukkaan hoidon toteutumisen.

 

 Pauli Puirava

Farmaseutti, LHKA-erityispätevyys

Toimitusjohtaja, Pharmanalysis Oy

Tiedätkö millä tolalla lääkitysturvallisuus ja lääkehoidon seuranta on yksikössäsi?
Terveydenhuollon ammattilaisille suunnatussa ilmaisessa ja lyhyessä auditointikyselyssä saat alustavan käsityksen siitä, kuinka hyvin lääkehoitoon liittyvät asiat on yksikössäsi hoidettu.
Aloita kysely